#keskiaika

Tein huhtikuun alussa ketjun populaarikulttuurin keskiaikakuvista: https://mementomori.social/@ainurelmgren/116350906201861392 Ketjussa jätin mainitsematta kotikutoisen hypoteesini siitä, että Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail, 1975) rikkoi keskiaikaelokuvien estetiikan. Instagramissa olen kuitenkin puhissut asiasta: https://www.instagram.com/stories/highlights/17921350206017367/ Sittemmin olen tajunnut, että en suinkaan ole ollut yksin. Elokuvatutkija ja digitaalisen kulttuurin dosentti Rami Mähkä on tutkinut juurikin MP:n hullun maailman paradoksaalista vaikutusta sekä humoristisiin että "realistisiin" mediakuviin keskiajasta. Löysin ensin hänen kiinnostavan artikkelinsa Monty Pythonin komediasta "vastaelokuvana": https://journal.fi/lahikuva/article/view/63317?acceptCookies=1 "Vastaelokuva muistuttaa jatkuvasti katsojaa siitä, että tämä katsoo elokuvaa konstruoituna tekstinä, ei elokuvallisuutensa häivyttävänä 'todellisuutena', kuten Hollywood-elokuvassa." Pythonien versio brechtiläisestä vieraannuttamisesta kiehtoikin minua jo lapsena ja teininä. Mutta miten Pythonien parodia Graalin legendasta saattoi vaikuttaa ratkaisevasti käsityksiin "realistisista" keskiaikakuvauksista vakavissa draamaelokuvissa? Kuningas Arthurin ja anarkosyndikalistisen talonpoikaiskommuunin yhteenoton jälkeen keskiajan luokkaeroja ei olla enää kehdattu kuvata kaikessa räikeydessään, vaan kuninkaallisten (joihin katsojan oletetaan haluavan samaistua) on pakko hieroa naamaansa samaa saastaa - lovely filth! - kuin rahvaankin. Rahvaskaan ei todellisuudessa tietenkään tieten tahtoen kieritellyt mudassa. Monty Python -jengi pilkkasi jo olemassa olevaa stereotypiaa saastaisesta keskiajasta, jonka rinnalla kuitenkin eli ylevien ritareiden ja linnanneitojen legenda. Nyt katsoin Schola Gladiatorian eli historian elävöittäjä Matt Eastonin videon, jossa hän ounastelee, että tuleva Wat Tylerin talonpoikaiskapinaa käsittelevä elokuva tulee toistamaan mielikuvaa rääsyihin pukeutuneista, mudassa rämpivistä talonpojista: https://www.youtube.com/watch?v=wNha4eMd-Sw Kiinnostavaa kyllä, Easton sanoo kohdassa 14:42: "We're gonna get all of those things wrong because they always get them wrong in every medieval movie that seems to have been made after about 1975." Monty Pythonin hullun maailman ilmestymisvuosi! Elokuvatutkija Mähkä onkin taas askeleen edellä ja on jo pari vuotta sitten kirjoittanut artikkelin Monty Pythonin vaikutusta populaariin medievalismiin 2000-luvulla. Hän kirjoittaa jopa: "Näyttää siltä, että Monty Pythonilla on tähän [keskiaikakuvaan] suurempi merkitys kuin millään muulla yksittäisellä toimijalla." Mähkä siteeraa useita kirjoittajia, jotka ovat pitäneet vuosia 1974-75 käännekohtana. Samalla vuosi 1976 mainitaan aikana, jolloin juurikin keskiaikakäsitysten eli medievalismin tutkimus löi läpi akateemisena tutkimusalana. Kiinnostavaa on myös huomio, että vaikka Monty Pythonin hullun maailman katsotaan tärvelleen keskiaikakuvamme, elokuvan painoarvo on niin suuri, että keskiajantutkijoiden kerrotaan suosittelevan sitä opiskelijoilleen katsottavaksi sekä opintojen alussa että edistyneempänä. Myös historianopettaja ja historian harrastaja kehuvat elokuvaa. Lopuksi Mähkä kehottaa muitakin tutkijoita tarttumaan aiheeseen. Houkutteleva haaste! Mähkä, Rami. 2024. ”’The Dung Ages’: Monty Pythonin vaikutus populaariin medievalismiin 2000-luvulla”. WiderScreen 27 (1–2). https://widerscreen.fi/numerot/1-2-2024-widerscreen-27/the-dungages-monty-pythonin-vaikutus-populaariin-medievalismiin-2000-luvulla/ P.S. Jos ryhtyisin vakavissani tutkimaan aihetta, lähtökohtani olisi, ettei ongelma ole köyhien kuvaaminen köyhinä. Ongelma on, että _kaikki_ kuvataan köyhinä, saastaisina, dystooppisessa pimeydessä ähkivinä kurjimuksina. Sosialistisen Tsekkoslovakian elokuvissa myöhäiskeskiajan talonpoikaiskapinoista oli upea puvustus - tietenkin lähtökohtaisesti siksi, että aate vaati luokkaristiriitojen visualisointia, mutta myös siksi, että talonpojat haluttiin näyttää arvokkaina ja ihailtavina esikuvina. Nykyään ihailtavat esikuvamme ovat usein kuninkaallisia. Siinäkö syy, ettei heitä voi puvustaa säädyllisesti? Esim. Henrik V-uudelleentulkinnassa The King (Netflix 2019) Henrik V:n sisar Filippa näyttää aikalaislähteissä kuvatulta piialta. Sitten voidaan luetella King & Conquerorin lannanruskea maailma, Tom Hiddlestonin ruostunut ja repaleinen haarniska The Hollow Crownissa jne. jne. Kultaan, silkkiin ja samettiin puettu sankari näyttäisi varmasti yleisön silmissä prameilevalta pahikselta. #medievalismi #keskiaika #historiankäyttö #historiakulttuuri #retrodystopia #montypythoninhullumaailma #vastaelokuva #lovelyfilth

Kaipaan jotain projektia tälle tilille. Minulla on vielä muistissa historian oppikirjojen arviointi, josta pyysin vanhalla tilillä palautetta viime vuoden puolella. Mutta seuraavaksi haluaisin kerätä talteen joitakin muistiinpanoja tästä tutkielmasta. Teemana on historian representaatio viihteessä, jota tutkielmassa tarkastellaan lähemmin Shakespearen Henrik V:n erilaisten elokuva-adaptaatioiden kautta. Laajempi aihe on populaarikulttuurin muutuva keskiaikakuva. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten vahvasti elokuvat muokkaavat käsityksiämme menneisyydestä, vaikka olemme jatkuvasti tietoisia siitä, että "se on vain viihdettä". Elokuvan voimasta on olemassa mielenkiintoisia tutkimuksia, jotka todistavat, että fiktio todellakin muokkaa mielipiteitämme ja käsityksiämme siitä, mikä on "realistista" ja "todenmukaista", vaikka olisimme tietoisia fiktion sepitteellisyydestä. Kerään näitäkin tutkimuksia tähän ketjuun. Tutkielman tiedot: Robin von Taeuffenbach (2023), Schmutz, Elend und Gewalt? Das Mittelalter als mediale Retrodystopie in filmischen Umsetzungen des Shakespeare-Dramas Henry V. Regensburger Schriften zur Volkskunde/Vergleichenden Kulturwissenschaft. Waxmann. #retrodystopia #historiankäyttö #keskiaika #historiakulttuuri

Nostalgiaa. Siitä on vain muutama vuosi, kun laadin kokonaisen pakohuone/liveroolipelin luokanopettajaopiskelijoille aiheesta Marco Polon maailma. Peli oli yhdistelmä pistetyskentelyä, pakohuonepeliä ja roolihahmoihin eläytymistä, sillä jokaisella pelaajalla oli oma hahmonsa taitoineen ja ominaisuuksineen, joilla oli merkitystä pelissä. Halusin todistaa, että opetussuunnitelman tavoitteiden mukaista historian opetusta oli mahdollista toteuttaa viihdyttävällä tavalla. Piilotavoitteena oli elävöittää nimenomaan keskiajan aihepiiriä, jota käsitellään varsin asenteellisesti oppikirjoissa, viihteessä ja yhteiskunnassa. Muutamien pelikertojen jälkeen totesin, että olisi tärkeää osallistaa opiskelijat suunnitteluun. Hyvä malli löytyi Työväenmuseo Werstaan ilmaisesta pakohuonepelistä "Pako kulutusyhteiskunnasta", josta kerron myöhemmin enemmän. Jäähyväiset Marco Pololle! Materiaaleja en ole jaksanut julkaista missään, vaikka niitä on kyselty (tyypillisesti ne opiskelijat, jotka eivät joudu osallistumaan peliin, ovat kiinnostuneita siitä). Tämä kortti on erityisen tärkeä minulle. Keräsin peliin nimeltä tunnettuja historiallisia naisia, mikä johti tiettyyn prinsessapainotteisuuteen, sillä lähinnä ylimystöön kuuluvat naiset ovat jättäneet jäljen lähteisiin. Fatiman löysin artikkelista: Bruno De Nicola, The Ladies of Rūm: A Hagiographic View of Women in Thirteenth- and Fourteenth-Century Anatolia. Journal of Sufi Studies 3 (2014) 132-156. De Nicola kirjoittaa Fatimasta: Hän oli suufisheikin Awḥad al-Dīn Kirmānīn tytär ja eli 1200-luvun Anatoliassa mongolivalloitusten aikaan. Hänen isänsä oli alun perin Iranin Kermanista, mutta muutti nuorena Bagdadiin ja sieltä seldžukkiturkkilaisten valtakunnan länsiosaan ja sai ainakin kaksi tytärtä ja yhden pojan. Kirmānī oli mahdollisesti vähemmän merkittävää sukua kuin virallinen vaimonsa, joka kuului maineikkaaseen suufisheikkien sukulinjaan. Fatiman äiti oli kuitenkin orja, ei virallinen vaimo. Tarinan mukaan Kirmānī osti Fatiman äidin kauppiaalta, jonka mielestä nainen oli mahdottoman pahansisuinen. Sheikin elämäkerran mukaan tytär peri äitinsä luonteen. Valitettavasti De Nicola ei kerro anekdootteja Fatiman käytöksestä, vaikka mainitsee, että tällaisia tarinoita on säilynyt! Fatima joutui kokemaan kovia, sillä mongolien miehittäessä Kayserin kaupungin vuonna 1243, hänet ryöstettiin ja vietiin Chaghatu-nimiselle seudulle - ilmeisesti luoteis-Iranin kaakkoon, jossa Iranin valloittaneet mongolihallitsijat pitivät hoviaan eli ordoa. Seldžukkiylimysten väliintulon ansiosta Fatima sai palata Anatoliaan - selvästi hänen perheensä oli siis arvostettu. Tämä tapahtui ilmeisesti Hülëgün hyökätessä Irakiin vuonna 1258 (muistamme Bagdadin tuhon). Kun Fatima pääsi kotiin, hän meni naimisiin ja sai pojan, joka kuoli vasta 8-vuotiaana. Kun laadin hahmokortin, korostin Fatiman yhteyttä suufilaisuuteen ja hänen yksinkertaista taustaansa. Halusin antaa hänelle motivaation liikkua pelimaailmassa vapaasti hänen karusta kohtalostaan huolimatta. Sijoitin hänet Keski-Aasiaan, sillä luoteis-Iranissa oli jo tungosta - aika monella hahmolla oli asiaa Tabriziin. Lisäsin jännitystä kenraali Bayanin hahmolla, joka edusti mongolivaltaa ja perustui kahteen samannimiseen henkilöön Yuan-dynastian palveluksessa. #edularp #pelillistäminen #pakohuonepeli #marcopolo #keskiaika #luokanopettajat #historiallinenempatia