Kun nuorin lapsi oli päiväkodissa, laskin päiviä siihen koska päiväkotielämä päätyy ja se vienti- ja hakurumba loppuu. Nyt hän on aloittanut koulun, ja olen huolesta sekaisin pääseekö hän ajoissa / hengissä / sieppaamatta kouluun ja sieltä iltapäiväkerhoon ja sieltä puolestaan kotiin. (Totta kai hän selviytyy ja osaa toimia!) Kieltämättä menetin yhdenlaisen olemassa olon tarkoituksen tässä tapahtumassa...