@jnazarene@mementomori.social Nyt ehdin lukea kokonaan. Hyvää analyysiä ja hyvä kun jaoit! Jotain samaa itselläni vaikka olinkin se 7 huolellisuusnumeron likka, kuka istui usein poikien kanssa jälki-istunnossa ainoana likkana. Minä en kelvannut minkäänlaisena. Yritin olla niin kiltti kuin suinkin, mutta moitteita sateli. Vetelin sitten överiksi ja yritin leikkiä kovanaamaa. Pelkkää maskaamista se oli. Olin todella kauan, eli 50v se muiden kynnysmatto ja sylkykuppi. En osannut pitää puoliani. Jos kasvattajat ei tajua kasvattamisesta mitään ja yrittävät päteä lapsillaan, seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Sisareni osasi olla kiltti tyttö vanhempieni silmissä. Minä tiedän paljon muuta. Oli peluri.. Mutta ei meidänkään perheessä lopulta kukaan voinut hyvin. Mä vähän luulen että suomalaisuus on ollut aina hakusessa kahden suurvallan välissä. Ruotsalaiset ja venäläiset on täällä käyneet ryöstöretkillään. Kusta Vaasan miekkalähetys oli kantasuomalaisten alistamista ja pakottamista nöyristelemään monarkistille ja sen papistolle, aatelisille.. Sitten seurasi Venäjän valtakausi.. Omaa identiteettä ei saanut olla koska metsäsuomalaisuus oli muka vaan pahaa ja kamalaa ja olis pitänyt oppia käyttäytymään näennäisen sivistyneesti, alistumaan olla kiltisti.. Porvaristo edusti riistäjiä ja rahvasta riistettiin.. Minusta tuli kuitenkin jo nuorena vasemmistolainen ja jakamattomat ihmisoikeudet, YK:n ihmisoikeusjulistus olleet elämässä ohjenuorana. Mutta miten sitä osais rakastaa itseään? Olen yrittänyt.. opinko ikinä? Epämääräinen syyllisyys kalvaa usein. Kun muka pitäisi olla kiltti tyttö ja potea sitä kiltintytön syndroomaa. Usein "pojatonpoikia" ja pojille sallittu jos vaikka mikä perseily.