@janneuu Sehän oli vanhastaan /syðän/ (soinnillinen th-äänne kuten englannin ”this”), mutta kun ð-kirjasinta ei ollut, se merkittiin d:llä tai dh:lla. Siis ”sydän”. Myöhemmin ð-äänne hävisi puhekielestä idässä (”syän”) ja korvautui länsimurteissa toisilla äänteillä (”syrän”, ”sylän”). Kun sitten kansa alkoi oppia lukemaan, ei enää osattu ð:tä eikä liioin d:tä, jolloin päädyttiin tekstiä ääneen luettaessa tai kirjakielistä puhetapaa tavoiteltaessa usein lausumaan lähimmän tutun äänteen mukaisesti ”sytän”.